Uutisia

18.7

Rudi ja Sembra ulkoilemassa heinäpellolla 2.7.

12.6.2010

Torstaina (10.6) meille saapui uusi pieni karvapallo: Lecibsin Grudolf. Rudi on neljän kuukauden ikäinen todella reipas, rohkea ja kontaktinhakuinen mittelspitzin pentu. Se pääsi heti perjantaina ”arktiseksi vetonaulaksi” SHS:n telttaan Riihimäen erämessuille.

Jämin kevätkisa järjestettiin 22.5 perinteisen pentuleirin yhteydessä. Tarkoituksena oli osallistua neljään luokkaan. Kuuden koiranluokassa oli tarkoitus ajaa lainakärryllä, mutta lauantaina tuli tieto ettei Lintusen Jaana pääsekään tulemaan paikalle kärrynsä kanssa, jolloin kuuden koiranluokkaan osallistuminen ei onnistunut. Kuutosessa oli ollut tarkoitus testata nuoria koiria ensikautta varten, mutta nyt se jäi syksyyn. Lämpimän sään takia kilpailu jouduttiin siirtämään iltaan ja matkoja pikkuluokissa lyhentämään 3,3 kilometriin. Rata oli tällä kertaa todella pehmeässä kunnossa, varsinkin tiukemmat mutkat oli ruoviteltu mönkijöillä. Kisa meni odotetusti, yhden koiranluokassa Corvette jaksoi kohtuuhyvin juosta lämpimässä kelissä ja sijoitus oli viides. Kakkosessa Polka ja Cherokee juoksivat myös melko hyvin ja tuloksena toinen sija. Nelosessa koirat juoksivat hyvin vähän yli puoleen väliin, mikä jälkeen meno vähän hyytyi. Aikana kohtuullinen 8:44 (viime syksynä 8:12) ja tuloksena toinen sija. Danler-Powerline Cupissa sijoitus kahden ensimmäisen osakilpailun jälkeen toinen sija puolen pisteen erolla kolmanteen.

Kausi 09-10

Kennelimme osalta kausi meni varsin hyvin. Saldona: kaksi PM-kultaa (4S C, 4SS C), SM-kulta (Sp4 C), SM-hopea (2R) ja kaksi SM-pronssia (4R, Sp4 C). Syksyn kisat menivät kohtuuhyvin. Jämin SM-kisoihin valmistautuminen onnistui hyvin ja kisoissa kaikki koirat juoksivat hyvin. Sama jatkui myös Ohkolassa. Talvella ensimmäisissä kisoissa koirat olivat hieman ”keskeneräisiä”. Koirien meno oli varsinkin Robur Sprintissä todella tukkoista, koska kovavauhtisia treenejä ei pystytty tekemään hankalien treenausolosuhteiden takia. Tammikuun puolivälissä Ara loukkasi tassunsa (varvas murtui) ja sen osalta kilpailukausi oli ohi. Onneksi tällä kaudelle oli olemassa ensimmäistä kertaa oikeasti hyvä varakoira. Ohkolassa ensimmäinen kierros meni hyvin molemmilla valjakoilla ja koirista alkoi löytyä vauhtia pehmeästä radasta huolimatta. Toisella kierroksella koirat sitten hyytyivät todella pahasti, koska koirat oli treenattu juoksemaan kahdeksan kilometriä päivässä. Kaksi viikkoa Ohkolan jälkeen oli vuorossa Metsäkartano Sprint. Koirat ehtivät hyvin levätä ennen kisaa. Myös Rautavaaralla urat olivat pehmeät, ensimmäisenä päivänä jopa niin pehmeät että melkein kokomatkan sai vähän jarrutella. Toisena päivänä koirat alkoivat varomaan ja hidastamaan vauhtia pehmeillä osuuksilla. Pehmeydestä huolimatta keskinopeus oli parempi kuin kuukautta ennen Roburissa, jossa oli hyvät kovat urat. Viikon kuluttua Rautavaaran kisoista Ohkolassa järjestettiin epäviralliset kilpailut. Ohkolan rata oli loistavassa kunnossa, mikä mahdollisti loistavan treenin PM-kisoja ajatellen. Norjassa järjestetyissä PM-kisoissa (SOC) ensimmäinen päivä meni alkumatkan sähläysten jälkeen kohtuuhyvin. Rata oli profiililtaan todella hyvin meidän koirille sopiva ja radan kuntokin oli erinomainen. Toisena päivänä koirat juoksivatkin sitten erinomaisesti. Kolmas päivä oli taas todellista säätämistä olympic modelissa. Koirat olivat hieman väsyneitä edellisistä päivistä ja meno oli jatkuvista sotkuista johtuen muutenkin vaikeaa. Maaliskuun lopun Oinakka-ajoihin koirat olivat jo hukanneet huippu vireensä. Juokseminen oli todella väkinäistä, eikä pehmeä ja upottava ura edesauttanut asiaa. Kevään kärrykisat menivät kohtuuhyvin. Koirat eivät olleet enää terävimmillään, mutta juoksivat kuitenkin ihan mukavasti.

Koirien kunnon ajoitus onnistui tällä kaudella loistavasti. Kunto olivat parhaimmillaan juuri PM-kisoissa Norjassa. Kotimaan kisat olivat sitten enemmän tai vähemmän onnistuneita ”harjoituksia”. Eivätkä koirat juosseet missään niistä täydellisesti. Syyskauden kärrykisoihin onnistuttiin kaivamaan koirista paras mahdollinen suoritus takana olleeseen treeniin nähden. Kevät meni sitten ”jäähdytellessä ”, mikä näkyi myös kevään kisoissa.

14.5.2010

Ohkolan kevätkisa järjestettiin 8.5. Ohkolassa tuli urakoitua kolme luokkaa: DS1,DS2 ja DR4; eli yhteensä kuusi kierrosta samana päivänä. Ensimmäisenä oli vuorossa nelonen. Koirat juoksivat melko mukavasti. Itsestä tosin tuntui, etteivät koirat näyttäneet aivan parastaan. Pyöräkoirien juokseminen oli välillä hieman tasapainotonta, mutta siitä huolimatta aika oli ihan hyvä. Yhden koiranluokkaan koiraksi valikoitui Corvette. Torstaina täytyi vielä käydä koeajamassa koiria tähän luokkaan, kun sopivaa ei meinannut löytyä, nelosen johtajia kun ei viitsinyt ”tuhlata”. Corvette osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Se juoksi hyvin keskittyneesti ja rajusti työskennellen koko matkan. Lopussa saatiin vielä edellä menevä näkyviin, niin oli poikakin maalissa lähes puoli kuollut. Kahden koiranluokkaan oli ”ehdolla” kolme koiraa, joista valitsin painavimmat eli Polkan ja Cherokeen. Lähtö meni jostain syystä molemmilta koirilta epämääräiseen hännistelyyn ja ne rupesivat juoksemaan kunnolla vasta puolenkilometrin jälkeen. Loppumatka meni suunnilleen ongelmitta ja tuloksissa olimme ekan kierroksen jälkeen viidentenä.

Toiset kierrokset alkoivat heti juoksuluokkien perään. Itselle ehti tulla vajaan kahden tunnin tauko edellisestä kierroksesta. Nelosessa koirat juoksivat nyt paremmin ja aikakin parani huimat kuusi sekuntia. Sijoitus säilyi samana kuin ensimmäisen kierroksen jälkeen eli kolmantena, reilun puolen toista minuutin erolla voittajaan. Yhden koiranluokassa Corvette juoksi jälleen hyvin, mutta edellisen kierroksen raju loppu näkyi loppumatkasta pienenä väsymisenä. Tuloksena oli jaettu kolmas sija, vajaan kahden ja puolen minuutin erolla voittajaan. Kahden koiranluokassa Polka ja Cherokee ymmärsivät juosta toisen kierroksen alusta asti täysillä ja aikakin parani 15 sekuntia. Lopullinen sijoitus tässä luokassa oli neljäs, reilun puolentoista minuutin erolla voittajaan.

Seuraavaksi oli vuorossa Turengin kisa helatorstaina (13.5). Tällä kertaa osallistuin vain kahden koiranluokkaan Apassin ja Ansellin kanssa. Lämmin keli näkyi koirien suorituksessa, vauhti ei vain meinannut alamäessä riittää ja ylämäessä hyydyttiin muuten vaan. Rata oli hyvä, kova ja nopea. Profiililtaan tosin melko tasainen lukuun ottamatta lopun tiukempaa nousua ja laskua. Ainut ongelma oli, että varikon ja lähdön väli oli noin neljäsataa metriä. Tuloksena kilpailusta oli kolmas sija.

Seuraavaksi on vuorossa Jämin kevätkisat ja pentuleiri. Sitten onkin kilpailukausi 09-10 saatu pakettiin.

Muutama kuva Ohkolasta:

DR4: Sembra, Anselli, Komassi ja Apassi

DS1: Corvette

DS2: Cherokee ja Polka

5.4.2010

Sulanmaan kausi alkoi taas! Viikon tauon jälkeen pääsimme jälleen ajamaan, kun tiet olivat auenneet jäästä ja lumesta. Treenitielle päästäksemme jouduimme tosin ajamaan reilu puolikilometriä ylämäkeen 20 sentin lumisohjossa, jossa mönkiä meni pohjia myöten. Lisäksi treenitie oli 2,5 kilometrin matkalta neljästä kohtaa "poikki" tielle tulvineen veden takia. Hyvää treeniä koirille "vesilätäköiden" ylityksestä (suoraa yli valittua juoksulinjaa, vaikka sitten syvimmän kautta). Tässä muutama kuva treenin jälkeen, viimeinen luminen puolikilometrinen puhdisti koiria melkoisesti:

Johtajina Apassi ja Anselli

Carina ja Polka

Corvette ja Cherokee

Sembra ja Komanssi

Biloxi ja Rocet

4.4.2010

Talvikausi saatiin päätökseen Oinakka ajojen merkeissä 20 - 21.3. Tällä kertaa meiltä oli mukana kaksi valjakkoa neljän koiran luokassa. Kakkosvaljakko lähti kisaan lähes suoraan safarilta. Pari nopeampivauhtista treeniä ehdittiin ajaa ennen kisaa. Lämmennyt keli ja uusi lumi tekivät omista treeniurista huonot ja pehmeät, joten viimeiset kaksi viikkoa treenit jouduttiin ajamaan hiljaisella vauhdilla upottavassa lumessa. Tämä vei kisakoirilta terävyyden, joka Norjassa oli huipussaan.

Kilpailuissa ensimmäisenä päivänä rata oli todella upottava, koirat kahlasivat paikoin lähes mahaansa myöten lumessa. Tuloksissa ykkösvaljakko oli ekan päivän jälkeen ensimmäisenä ja kakkosvaljakko kolmantena. Eroa A-luokan ykköseen Teemuun (luppiksia) tuli yli seitsemän minuuttia!

Toiselle päivälle urat kovettuivat. Valjakkomme säilyttivät sijoituksensa (ja eroa Teemuunkaan ei tullut kuin kolme minuuttia). Ykkösvaljakko juoksi toisen päivän 25,6km/h keskinopeudella, mutta siitä huolimatta paras terävyys juoksemisesta oli poissa. Kakkosvaljakko pääsi noin 22 km/h keskinopeuteen, mikä on lähellä safarivaljakon normi treeninopeuksia. Tuloksena siis Sp4 C –luokasta SM-kulta ja SM-pronssi. Kausi jatkuu toukokuussa kärrykisojen merkeissä.

Pari kuvaa Oinakka ajoista, kuvat © Kari Yliräisänen

12.3.2010

SOC

Nyt on sitten Norjan reissu tehty ja valmistautuminen seuraavaan koitokseen on alkanut. Tuliaisina kotiin saatiin kaksi kultaista PM-mitalia.

Kisamatkalle lähdettiin keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Ensin ajoimme Hauholle, missä koirat siirrettiin Micken ja Erjan kärryyn. Matka jatkui kohti Turkua kahden auton ja yhden peräkärryn kanssa. Turussa pakkauduimme Silja Europan kyytiin, joka oli sinä yönä ainoa laiva joka ei juuttunut jäihin. Sekään ei päässyt etenemään normaalisti, vaan joutui jättämään Ahvenanmaan käynnin väliin, kun Finnlinkin laiva oli tukkinut Maarianhaminan sataman. Tämä ei onneksi vaikuttanut laivan aikatauluun ja Tukholmassa oltiin suunnilleen aikataulussa. Matka jatkui Ruotsin läpi ja Norjan puolelle Hamariin selvisimme noin viiden aikaan illalla. Handleri-Aija lähti Micken ja Erjan kanssa edustamaan ajajienkokoukseen. Itse jäin Rikun ja Pasin kanssa voitelemaan reenjalaksia seuraavan päivän starttiin, kun joukkueen voitelija oli majoittautuneena niin kauas, etten viitsinyt lähteä niitä sinne viemään.

Perjantaiaamu valkeni selkeänä ja kylmänä, majapaikassamme Hamarin keskustassa pakkasta oli -26°C mutta kisapaikalla, joka oli paljon korkeammalla pakkasta oli vain -16°C. Nelosen lähtö oli ensimmäisenä kymmeneltä. Oma handlerini keskittyi valjakoiden kuvaamiseen (josta saldona viikonlopun aikana noin 800 kuvaa), joten jouduin turvautumaan handlereissa Mickeen ja Erjaan. Lähtö sujui hyvin, mutta toisessa mutkassa johtajat eivät hahmottaneet uran kulkua vaan oikoivat liikaa ja putosivat uralta puolen metrin syvyyteen lumeen. Johtajat pääsivät melko nopeasti takaisin uralle, mutta liinat olivat tietenkin solmussa. Vetoliina meni toisen johtajan kaulan ympäri joten jouduin pysähtymään selvittämään sen. Matka jatkui parisataa metriä, kun huomasin että johtajien seisinki menee toisen johtajan valjaiden välistä. Ei muuta kuin uudelleen parkkiin uralle ja selvittelemään tämäkin sotku. Koirilta meni kilometri saada kunnon juoksurytmi uudelleen kasaan. Loppumatka meni sitten ilman ongelmia. Muutama valjakko tuli ohitettua matkalla. Saldona oli sotkuista huolimatta päivän nopein aika 44 sekunnin erolla seuraavaan ja keskinopeuskin oli 28,7 km/h. Loppupäivä meni muita suomalaisvaljakoita handlatessa ja maaliintuloja odotellessa. Reenjalakset jätin suosiolla joukkueen voitelijan harmiksi seuraavaksi päiväksi.

Ensimmäisen päivän lähtö

Lauantaiaamu oli lähes yhtä kylmä kuin perjantai ja sää oli edelleen aurinkoinen. Nelosilla oli vuorossa takaa-ajolähdöt. Ensimmäisenä autoin matkaan Teemun joka lähti sekunnin ennen Norjan Lena Boysen-Hillestadia. Sitten aloin valmistautua omaan starttiini, joka oli 17 minuuttia myöhemmin. Oma valjakko suoriutui tästä päivästä varsin hyvin. Matkalla tuntui ettei kaikki koirat oikein kulje, mutta vilkaisu gepsiin kertoi kyllä jotain muuta. Maaliin tullessa eroa seuraavaan oli kertynyt kokonaisajassa jo yli kaksi ja puoli minuuttia ja keskinopeudeksi toisena päivänä tuli 29,9 km/h. Pyöräkoirat olivat maalissa aika väsyneitä ja hapoilla, mutta kohtuuhyvin ne palautuivat seuraavalle päivälle. Loppupäivä meni samaa raataa kuin edellinenkin. Illalla kävimme porukalla syömässä Hamarin keskustassa ja sieltä suuntasimme palkintojen jakoon Rica hotelliin. Majapaikkaan lähdettiin PM-kulta takataskussa (kaulassa).

Toisen päivän lähtö ja maaliintulo

Sunnuntai oli aamusta lämpöisempi kuin muut päivät, mutta aamupäivästä taivaalle alkoi kertyä pilviä eikä lämpötila noussut enää juurikaan. Nelosissa ajettiin erillisenä kilpailuna short sprint (lyhyt sprintti) yhteislähdöllä. Matkana oli n. 3 x 2,3 km. Lähtöalueelle sopi rinnakkain kuusi valjakkoa, joten niitä jouduttiin laittamaan useampaan riviin. Lähtösuora oli noin sata metriä pitkä, mutta lähes puolet siitä meni ”lähtöloosseihin” seuraavaksi olikin sitten luvassa pari loivaa kaarretta noin 4 metrisellä uralla. A-koirien yhteislähdössä olin handlaamassa Teemun tiimiä. Olihan se melkoista meteliä kun 17 valjakkoa odottaa lähtöä muutaman aarin alueella. Handlereille yhteislähtö useasta rivistä on hieman vaarallista, mm. viereisen ruotsalaisvaljakon molemmat handlerit teilattiin tantereeseen takaa tulleen valjakon toimesta. Ensimmäisessä mutkassa osa valjakoista ajautui ulos radalta ja seurauksena oli melkoinen sotku. Kaikki valjakot taisivat kuitenkin selviytyä radalta hengissä takaisin.

B- ja C-koirat oli yhdistetty samaan lähtöön, kun muuten olisi tullut aika pienet massalähdöt. Omalta osaltani lähtö ei tälläkään kertaa onnistunut ongelmitta. Oma valjakkoni lähti uran toisesta laidasta, pari metriä edellisen päivän lähtöuran vierestä. Koirat päättivät, että toinen lähtöura on parempi ja hyppäsivät matalan lumipenkan yli sinne. Handleri-Riku kahlasi lumihangen läpi kääntämään koirat oikealle uralle. A-koirilla tässä kohtaa oli aita, mutta järjestäjät siirsivät sen pois ilmoittaen ettei näin hitaat koirat tarvitse sellaisia! Siinä sitä sitten lähdettiin takaa-ajoon melkein viimeisenä. Koirat olivat tosin sotkeneet liinansa joten täytyi pysähtyä niitäkin selvittelemään. Noin kilometrin ajon jälkeen sain kärjen kiinni. Toiselle kierrokselle lähdettäessä edellä ajavien valjakot pysähtyivät maalialueen reunaan. Olin juuri ohittamassa toista valjakkoa kun sen johtajat vaihtoivat vähän juoksulinjaa ja tulivat omien johtajieni eteen jotka reagoivat normaaliin tapaan esteeseen eli hyppäsivät yli. Siinä sitä sitten selviteltiin valjakoita. Suomalaisista Mikael Bäckman selviytyi hässäkästä kunnialla ja siirtyi kilpailun kärkeen toiselle kierrokselle lähdettäessä! Itse selviydyin kolmantena uralle. Kierroksen alun ylämäki osuudella ohitin edellä olleet valjakot ja kolmannelle kierrokselle lähdettäessä oma valjakkoni oli kilpailun kärjessä. Sitten koirat ajautuivat/kääntyivät yleisön sekaan ja takana tullut valjakko pääsi ohi, tosin sen valjakon keula hyppäsi uran sivuun parin kymmenen metrin jälkeen. Yleisön (ja ylituomarin) avustuksella valjakkoni saatiin oikeaan suuntaan. Pyöräparin vetoliina oli tarttunut reen jalaksen kiinnityskohtaan ja reki alkoi puoltaa ja lähestyi uhkaavasti rinnalla ajanutta valjakko. Siinäpä sitten hyppäsin korjaamaan liinoja juuri ennen kuin reki olisi törmännyt toisen valjakon koiriin. Kolmas kierros meni sitten ilman sen enempiä ongelmia, takana tulevat pysyivät koko kierroksen ajan tasaisesti reilun sadan metrin päässä. Viimeisen kilometrin koiratkin tulivat jo normaaliin tapaan ja eroa takana tuleviin kertyi lisää. Maalissa eroa oli yli puoli minuuttia. Kokokilpailun ajan koirilla oli vaikeuksia päästä juoksurytmiin, kun kokoajan oli ohituksia ja pysähdyksiä.

Kolmannen päivän maaliintulo (yhteislähtökisa)

Maaliintulon jälkeen pari IFSS:n toimitsijaa tuli ilmoittamaan, että toinen johtaja joutuu dopingtestiin. Seuraavaksi tuli tieto, että ruotsalaiset olivat tehneet pari protestia. Dopingtestiin joutuva koira juotettiin ja laitettiin boxiin odottamaan testiä. Tunnin kuluttua menimme hakemaan toimitsijat valvomaan testiä. Anselli suostui lopulta viiden minuutin kyttäämisen jälkeen tekemään tarpeensa ja osa osui vielä purkkiinkin (90 ml). Tämän jälkeen menimme jakamaan näytteen A- ja B-näytteeseen ja pakkaamaan kuljetusta varten. Dopingtestin jälkeen mentiin sitten selvittelemään jurylle protesteja. Ruotsalaiset olivat tehneet kolme protestia: yhden kiilaamisesta ja kaksi hyökkäilevästä koirasta. Agressiivisesta koirasta oli laitettu saatteeksi, että sama valjakon vasemmanpuoleinen pyöräkoira on jo useamman vuoden ajan käyttäytynyt agressiivisesti kilpailuissa. Pientä hilpeyttä aiheutti se että ko. koira juoksi kolmatta kisaansa koko elämässään ja ikääkin on jo 2,5 vuotta, eikä se ole koskaan nähnyt ulkomaista huskyvaljakkoa! Koira oli kisan aikana parissa ohituksessa tuijottanut ohitettavaa valjakkoa, mutta jatkanut juoksemista aina omaa linjaansa hyökkäilemättä minnekkään. Tuomarineuvosto päätyi lopulta kahteen erilliseen varoitukseen, jotka ilmeisesti lievenivät suullisiksi huomautuksiksi koska niitä ei annettu kirjallisina eikä merkitty tuloksiin.

Kilpailupaikalla oli koko viikonlopun ajan todella avoin ja mukava tunnelma. Kaikki suomalaiset kannustivat ja auttoivat toisiaan minkä omalta suoritukseltaan ehtivät. Kilpailun järjestelyt toimivat kohtuullisesti, tosin jonkin verran jäi vielä parannettavaa ensivuodelle MM-kilpailuihin.

Kotimatkan aloitimme vasta maanantai aamuna. Ruotsin puolella pysähdyimme tutustumaan yhteen "pommi kenneliin", melkoinen lauma erivärisiä pieniä karvapalloja siellä olikin. Laivalla Tukholmasta Turkuun olikin sitten matkustamassa useampi suomalainen. Niinpä tarjosimme Lehtomäen V-P:n kanssa laivan ravintolassa kakkukahvit (omakustanne hintaan) kaikille paikalla olleille suomalaisille valjakkourheilijoille.

-Antti-

21.2.2010

Eilen lauantaina (20.2) järjestettiin Ohkolassa epävirallinen helmi-kisa. Meidän kennelistä mukana oli neljänkoiran luokassa Antti kisatiimin kanssa ja kahden koiran handleriluokassa (kuski + handleri) Antti ja kennelharjoittelija Jenni Winry kennelin lainakoirilla. Ohkolan kisarata oli tällä kertaa fantastisessa kunnossa, kova ja kantava ura eikä maata tai kiviä juuri missään. Pelto-osuudella tuuli oli kinostanut muutamaan paikkaan lunta, mutta yleensä ainakin toinen reuna urasta oli auki. Kelikin oli upean aurinkoinen tosin myös melko viileä ja tuulinen.

4-koiran luokassa lähdöt oli suunniteltu parilähdöiksi, mutta meidän valjakko joutui lähtemään yksin uralle kun pari oli jäänyt pois kisasta. Koirien meno oli kokomatkan hyvää ja "irtonaista" huolimatta torstain rankasta treenistä. Tuloksena olikin sitten toinen sija 27,48 km/h keskinopeudella. Handleriluokka olikin sitten melkoista taiteilua. Lainakoirat "Possu" ja "Sälli" juoksivat hyvin, mutta kuskeilla oli hieman vaikeuksia reen ohjauksessa. Maaliin asti kuitenkin selvittiin ja tuloksena oli toinen sija 15,94 km/h keskinopeudella.

17.2.2010

Rautavaaralla kilpailtiin viikonloppuna Metsäkartano Sprintin merkeissä. Sp6 ja SpU -luokissa oli jaossa SM-mitalit ja Sp4-luokassa järjestettiin SKL:n SM-kilpailukoe. Meidän valjakko osallistui tuohon Sp4-luokkaan. Etelä-Suomen runsaslumisesta talvesta huolimatta Itä-Suomessa on "kärsitty" lumipulasta. Tästä syystä Metsäkartanolla radat oli alunperin tehty jäälle. Pari viikkoa ennen kilpailuja Rautavaarallekin saatiin viimein lunta ja ratoja ryhdyttiin tekemään metsäurille. Valitettavasti kaksi viikkoa ei riittänyt tamppaamiseksi koviksi ja jäälle nousseen veden takia kilpailua ei voitu järjestää alkuperäisillä urilla. Niinpä kilpailut käytiin paikoin pehmeillä metsäurilla, mikä näkyi sitten ajoissa ja ajossa.

Ensimmäisenä päivänä valjakkomme starttasi uralla luokan alkupäässä. Koska kuutoset olivat ajaneet jo ennen nelosia, oli ura paikoin todella pehmeä ja reikiä täynnä. Koirien menoa oli pakko hillitä melkein kokomatkan etteivät ne olisi pudonneet uran läpi ja loukanneet itseään. Loivissa ylämäissä ei juuri uskaltanut potkia vauhtia, jotta koirilla olisi tasainen veto päällä. Jarrutteluista huolimatta oli aika kohtuullinen ja sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen kolmas noin 20 sekuntia kakkosesta.

Toiseksi päiväksi ura oli ehtinyt vähän kovettua, mutta oli paikoin edelleen pehmeä. Tarkoituksena oli lähteä ottamaan kiinni edellä ajavaa, mutta koirien mielestä ura oli liian vaarallinen juoksemiseen ja ne rupesivat puolenvälin jälkeen alamäki osuudella hidastamaan vauhtia ja juoksemaan varovaisemmin. Aika parani edellisestä päivästä parikymmentä sekuntia, mutta niin paransivat muutkin, joten tällä kertaa täytyi tyytyä kolmanteen sijaan. Koirat saivat SM-REK4-10 tittelit ja REK1 tuloksen. Eli valjakon koirat:

SM-REK4-07 SM-REK4-09 SM-REK4-10 McAhon Apache

SM-REK4-09 SM-REK4-10 McAhon Anselli

SM-REK4-10 McAhon Comanche

SM-REK4-10 Wintry Sembra

31.1.2010

Vaiherikas kilpailupäivä Ohkolassa on nyt takanapäin. Aamulla kotoa kilpailuihin lähtiessä auto ei lähtenyt käyntiin (akku tyhjä) vaikka se oli edellisen päivän latauksessa. Onneksi autotallissa oli yön yli latauksessa ollut traktorinakku jolla auto saatiin heräämään henkiin. Lahtea lähestyttäessä tienvarressa ollut linnunpönttö heräsi henkiin ensin edellä ajavan auton kohdalla ja heti perään meidän auton kohdalla. Matkan aikana auton tavaratilassa ollut vesikanisteri oli kaatunut ja väärillä jengoilla ollut korkki oli vuotanut. Siispä kilpailupaikalla odotti iloinen yllätys: 10 litraa vettä auton lattialla! Kilpailun rata oli todella mielenkiintoinen, vaikkakin valitettavasti todella pehmeä, johtuen sääoloista. Kiemurtelevat peltolenkit olivat todella mielenkiintoisia ajaa ja koirille todella hyvää harjoitusta, kun valjakoita näkyi menevän vähän joka suuntaan.

Itse kilpailussa ensimmäinen kierros meni molemmilla valjakoilla ongelmitta ja todella hyvin. Timon valjakko teki ensimmäisellä kierroksella siperianhusky-valjakoista koko kilpailun nopeimman kierrosajan (Sp6 + Sp4 -luokat). Toiselle kierrokselle lähdettäessä, juuri ennen kuin Timo avasi sieppausköyden petti liinojen pleissaus reenkiinnitys lenkistä. Onneksi lähellä oli riittävästi handlereita jotka pitivät irrallaan olevaa valjakkoa paikalla, sillä välin kun haalittiin jostakin uusia liinoja (kiitokset Jenni Lautakatolle liinojen lainaamisesta). Kaikki tämä tapahtui siis noin kolme minuuttia ennen valjakon lähtöaikaa! No eihän sitä koirien vaihtoa toisiin liinoihin niin nopeasti saatu tehtyä. Eli tuloksena lähdöstä myöhästyminen ja uralle luokan viimeisenä (+ 3 min aikasakko) koirat saivat odottaa lähtöä liinoissa lähes 20 minuuttia. Timo saikin sitten ohitella useamman valjakon kierroksen aikana. Koirat väsyivät loppumatkasta kun kilpailumatka oli noin puolet pidempi kuin mihin ne on treenattu (2 x 8 = 16 km samana päivänä). Antin valjakko lähti matkaan sillä välin kun Timo oli vielä uralla (eli ilman handleria ja gepsiä). Osa koirista hyytyivät totaallisesti toisen kierroksen lopussa, eivätkä jaksaneet innostua edes ohimenneestä valjakosta. Viimeinen kilometri tultiin sitten "maisemia" katsellen.

Päivän saldona oli REK1-tulos kaikille kymmenelle koiralle sekä kohtuulliset sijoitukset kilpailussa. Timon valjakko oli kolmas siperianhuskeista ja kahdeksas kokonaiskilpailussa. Antin valjakko oli nopein siperianhusky-valjakko ja viides kokonaiskilpailussa. Seuraavat kisat ovat parin viikon kuluttua järjestettävät Metsäkartano Sprintit, joissa on neljän koiran -luokassa SKL:n SM-kilpailukoe. Näihin kilpailuihin lähdetään vain yhden valjakon voimin.

Tässä meidän kuuden koiran -luokan valjakko tulossa maaliin ensimmäiseltä kierrokselta

28.1.2010

Ohkolan talviajot lähestyy. Aran loukkaantuminen laittoi pakan hieman sekaisin kisavaljakon osalta. Varakoiran asemassa ollut Komassi joutuu nyt tositoimiin. Tosin Komanssin oli tarkoitus juosta pari kisaa talven aikana korvaten välillä Sembran, mutta nyt se pääsee mukaan kaikkiin loppuihin kisoihin. Ohkolaan lähdetään kahden valjakon voimin: "ykkösvaljakko" (Antti) osallistuu neljänkoiran-luokkaan ja "kakkosvaljakko" (Timo) kutoseen.

Muutama kuva tämän päivän ja parin viikon takaisista treeneistä.

16.1.2010 Suunnilleen kakkosvaljakko treenissä (Sembra Corveten tilalla)

Jämäkoiria reellä ajamisharjoittelussa

28.1.2010 Kakkosvaljakko valmistautuu Ohkolaan, samoin kuski

Toinen kierros menossa

Timo "harjoittelee" kisareellä ajamista "ykkösvaljakolla"

Kennelharjoittelija Jenni ajaa pentuvaljakkoa

Aran varpaan luunpäät kiinnitettiin paikoilleen levyllä ja reidestä siirrettiin luuta nopeuttamaan luutumista. Tassu on kipsissä 2 viikkoa.

20.1.2010

Harmillisia uutisia. Aran varvas oli sittenkin murtunut viikon takaisessa onnettomuudessa. Kisakausi on sen osalta ohi. Tassu kaksi viikkoa tukisiteessä ja kontrolliröntgenkuvat otetaan 5 viikon kuluttua ja siihen asti lepoa.

14.1.2010

Talven kilpailukausi pyörähti käyntiin viikonloppuna Toivakassa Robur Sprintin merkeissä. Hytösen Kimmo oli saanut loihdittua loistavat urat, joilla oli hyvä kisata. Toivottavasti kauden muissakin kilpailuissa olisi yhtä hyvät urat.

Meidän osalta kilpailut menivät kohtuudella. Tuloksena oli ensimmäinen sija Sp4 C-luokassa (ja neljäs sija kaikista valjakoista Sp4-luokassa). Toki luokkavoittoon pitää olla tyytyväinen, mutta koirien suoritus ei ollut vielä parasta mahdollista. Koko kilpailuun lähdettiin saamaan vain koirille kisarutiinia ja kuskille kokemusta uuden reen ajamisesta. Koirien meno oli lauantaina todella tukkoista ja väkinäistä. Vauhti ei noussut edes tasaisilla osuuksilla yli 28 km/h ja ohituksissa toisen pyöräkoiran toilailut saivat koko valjakon juoksurytmin sekaisin. Sunnuntaina koirien juokseminen oli jo vähän herkemmän oloista, joten aikakin parani puolella minuutilla. Kokoviikonlopun ajan kuskilla oli vaikeuksia uuden reen ohjauksen kanssa mutkissa. Danler ei vain meinannut millään mennä mutkia nätisti ja nopeasti. Toivottavasti ajo ongelmat helpottavat harjoittelun myötä.

Seuraavaksi on vuorossa reilun viikon päästä Rautavaaran Euro-cup kilpailut, jotka ovat samalla katsastus kisat SOC:iin. Näihin kilpailuihin lähdetään jo vähän korkeammin tavoittein, mutta kauden päätavoitteet ovat vasta maaliskuussa. Joten koirat jatkavat herkistelyä ja nopeus treeniä ja kuski opettelee ajamaan uudella reellään.

19.12.2009

7.11.2009

Pennut -sivulle lisätty pentu-uutisia.

3.11.2009

Sulanmaan kausi on nyt takana päin. Kisoja ei ollut tänä syksynä kuin kahdet, mutta molemmissa oli paljon kilpailijoita. Kennelimme osalta syyskausi meni tuloksellisesti erinomaisesti. Nyt on aika suunnata ajatukset ensi vuoden puolelle ja talvikauteen. Päätavoitteena näyttäisi tällä erää todennäköisesti olevan Hamarissa, Norjassa järjestettävät Scandinavian Open Championship -kilpailut (SOC). Ensi talven SOC on esikilpailu vuoden 2011 MM-kilpailuille, jotka järjestetään myös Norjassa.

Tässä vielä pari kuvaa Ohkolasta 31.10.2009:

13.10.2009

Jämin SM-kisat ovat nyt takanapäin. Kilpailut olivat 80 osallistujallaan varmasti yhdet kauden suurimmista Suomessa. Oli hienoa huomata, että sulanmaan kisat alkavat herättää kiinnostusta ja osallistuja määrät osassa luokissa olivat varsin runsaita. Myös kisakärryjä on alkanut löytymään aina vaan enemmän, mikä mahdollistaa "aidomman" ja tasokkaamman kilpailun.

Kennelimme osalta kilpailut onnistuivat reilusti yli odotusten. 2R-luokan SM-hopea ja varsinkin aika jolla se saavutettiin oli täysi yllätys, kun odotus arvona treenien perusteella oli noin 25 km/h nopeus. Myös 4R-luokassa ykkösvaljakon suoritus oli todella suuri positiivinen yllätys. Oma henkilökohtainen rataennätys ko. radalla parani huomattavasti (8:35 => 8:12). Kakkosvaljakkomme pystyi juoksemaan suunnilleen omalla tasollaan, mutta tällä kertaa se ei riittänyt parempaan sijoitukseen.

Kuvia Pawtrekker SM Jämi 2009 -kilpailuista löytyy täältä: http://mcahonkennel.net/kuvagaleria/main.php

Tässä muutama kuva valjakoistamme Jämiltä:

4.10.2009

SM-kisat lähestyvät pikkuhiljaa, nyt on aikaa enää vajaa viikko. Koirille on treenejä kertynyt vaihtelevasti. Ykkösvaljakon kisakoirilla on ajettu yli kolmekymmentä treeniä, mutta muille koirille treenikertoja on kertynyt vain vähän yli parikymmentä. Matkat ovat tosin olleet lämpimien kelien takia melko lyhyitä. Silti kilometrejä on kertynyt ihan mukavasti.

Pekolassa, Hattulassa järjestettiin 27.9. Pekolan Pakolliset -tapahtuma. Paikalle oli kokoontunut merkittävä osa eteläisen Suomen valjakkourheilijoista. Tapahtuman yhteydessä järjestettiin myös epäviralliset kärrykisat. Kennelimme "kakkosvaljakko" (Timo) voitti 4R-luokan ja "ykkösvaljakko" (Antti) sijoittui toiseksi.

("Ykkösvaljakko" on pyritty rakentamaan suorituskyvyltään tasaiseksi ajatellen talven kisoja 4S-luokassa eli valjakon koirat ovat melko tasakokoisia (ei mitään ihan kirppuja), suunnilleen yhtä nopeita ja työskentelevät riittävän "rajusti". "Kakkosvaljakon" koirat ovat sitten "ykkösvaljakosta" yli jääneitä koiria. Ne ovat erikokoisia, mutta kuitenkin nopeita ja rajusti työskenteleviä. Ainoa merkittävä ero näiden valjakoiden välillä on voimassa, kun taas nopeus- ja vauhtikestävyys -ominaisuudet ovat suunnilleen samanlaisia)

Tässä valjakoiden kokoonpanot:

2. valjakossa juoksivat:

johtajina: Polar Speed Polka - McAhon Carina

pyörässä: Polar Speed Rocet - McAhon Comanche

ja 1. valjakossa

johtajina: McAhon Anselli - McAhon Apache

pyörässä: McAhon Arapaho - Wintry Sembra

Tässä pari kuvaa Pekolasta (kuvat copyright Tomi Niemi)

-Antti-

11.8.2009

Kalenteria katsoessa meinasi iskeä paniikki, SM-kärrykisoihin on aikaa enää pari kuukautta. Tästä syystä syystreenit oli "pakko" aloittaa, vaikka ilmat ovat olleet varsin kesäiset. Onneksi aamuisin on ollut sen verran viileä, että on pystynyt treenaamaan. Osa koirista olikin alkanut ilmaisemaan pieniä tylsistymisen merkkejä tarhassa. Koirat tuntuvat olevan viime vuotta paremmassa kunnossa kesän jäljiltä, joten kärrykisoissa pitäisi saada kohtuullisia aikoja kellotettua (jos tuolta yhdeltä kisajohtajalta saadaan hukattua yksi ylimääräinen kilo jonnekin).

14.6.2009

Suomalainen siperianhusky -seura valitsi 4-koiran luokan

Vuoden 2009 valjakkoajajaksi McAhon kennelin "tallikuski" Antti Mäkiahon.

5.5.2009

Ohkolassa järjestettiin 3.5 epäviralliset kärrykilpailut.

Kennelin 1. valjakko (Antti) sijoittui kolmanneksi ajalla 8:22

ja 2. valjakko (Timo) oli 5. ajalla 9:02, matka oli 4,1 km.

1. valjakossa juoksivat:

johtajina: McAhon Anselli - McAhon Apache

pyörässä: McAhon Arapaho - Wintry Sembra

ja 2. valjakossa

johtajina: Polar Speed Rocet - McAhon Carina

pyörässä: McAhon Biloxi - McAhon Comanche

Carina ja Komassi juoksivat siis ensimmäisen kilpailunsa.

1.5.2009

31.3.2009

Polar Speed Polka synnytti toisen pentueen tänään. Pentuja syntyi 6, joista 3 on narttua ja 3 urosta. Isänä pentueella on Wintry Sembra

29.3.2009

Menneestä kaudesta:

Kausi 2008 – 2009 sisälsi kolme ”kärrykisaa” ja seitsemän ”rekikisaa”. Kennelimme ykkösvaljakko oli luokkansa nopein siperianhuskyvaljakko kaikissa kilpailuissa. Lisäksi kakkosvaljakko sijoittui hyvin niissä kilpailuissa, joissa se oli mukana.

Valjakkomme ero Suomen nopeimpiin ”luppakorva” –valjakoihin pysyi vakiona koko talvikauden. Ajallisesti ero oli neljänkoiran sprinttimatkoilla kokonaisajasta kovalla uralla n. 4-5,5 minuuttia ja pehmeämmällä uralla n. 5,5-7 minuuttia. Suurin ero ”luppakorva” –valjakoihin tulee ylämäki työskentelyssä ja pehmeällä uralla. Valjakkomme vahvuuksia ”luppiksiin” verrattuna ovatkin nopeat tasaiset osuudet ja alamäet, koska niissä eroa syntyyn vähemmän. Tätä eroa on tarkoitus koittaa kaventaa treenauksen avulla. Ja samalla yritämme vaalia rotumääritelmän mukaisia siperianhuskeja.

Edelliskauteen verrattuna kehitystä on tapahtunut valtavasti. Edellisvuoden treenausvirheistä otettiin oppia ja se näkyi tuloksissa. Parin koira muutoksen avulla valjakkoa muokattiin tasaisemmaksi ja ehkä hieman nopeammaksi.

Ensikaudelle on tarkoitus kehittää treenausta vielä lisää. Lisää täytyy panostaa erityisesti ylämäkitreenaukseen. Myös vauhtikestävyyttä olisi hyvä saada hieman enemmän. Uskoisin tämän kuitenkin onnistuvan pienillä painopiste muutoksilla treenauksessa.

Ykkösvaljakon koirista: Apassista (McAhon Apache) on kehittynyt parin viimekauden aikana loistava kisajohtaja, joka tulee säilyttämään paikkansa kisavaljakossa näillä näkymin eläkeikään asti. Apassissa on vain sitä jotain, jota ei pysty sanoin kuvailemaan. Ansellista (McAhon Anselli) kehittyi syksyn kärrykisoissa hyvä kisajohtaja, joka lunasti paikkansa ykkösvaljakon johtajana. Ara (McAhon Arapaho) jatkaa tasaista puurtamista pyöräparissa. Loistava tiimikoira, joka vain menee, menee ja menee. Sembra (Wintry Sembra) juoksi loistavan ensimmäisen kauden kisavaljakossa. Sembra on todella lupaava nuori koira tuleville kausille.

Ensisyksyn kärrykisoissa tulemme testaaman uudet lupaavat nuoret koirat. Todennäköisesti ensitalvena tulee ykkösvaljakossa juoksemaan samat koirat, mutta kakkosvaljakkoon on ”tyrkyllä” uusia koiria. Tulevana talvena kakkosvaljakko saattaa juosta myös kuuden koiran luokassa.

Tämä kausi jatkuu vielä parin kärrykisan verran. Näissä kisoissa pyrimme ”taistelemaan” kärkipään sijoituksista ja lisäksi Jämillä pyritään parantamaan valjakkomme omaa ennätystä ko. radalla.

Antti Mäkiaho

23.3.2009

Oinakka ajot 2009 VUL SM ja SM-kilpailukoe: sijoitus kilpailussa 6/29 ja nopein siperianhuskyvaljakko, joten koirille titteli SM-REK4-09

SM-REk4-07, SM-REK4-09 McAhon Apache

SM-REK4-09 McAhon Anselli

SM-REK4-07, SM-REK4-09 McAhon Arapaho

SM-REK4-07, SMREK4-09 Polar Speed Rocet

15.3.2009

Tämän kauden SM-kilpailuihin valmistautuminen alkaa olla loppusuoralla. Oinakka-ajot 2009 tuli täällä erää oikeastaan kauden pääkisa, koska SOC:n osallistujamäärä jäi kovin vähäiseksi. VUL:n SM-arvon lisäksi "Oinakassa" järjestetään SM-kilpailukoe.

Valmistautuminen on sujunut vaihtelevasti, mutta toivottavasti viimeisillä treenikerroilla saataisiin koirat hiottua huippuvireeseen. Pitkä kausi on tuonut omat haasteensa koirien treenaamiseen. Varsinkin pitemmät tauot kisojen välissä ovat olleet haasteellisia koirien treenauksessa. Välillä kisakoirien treeniä on haitannut safarit, joille myös kisakoirat ovat joutuneet osallistumaan.

Kisaporukkaan joudutaan tekemään hieman muutoksia. Wintry Sembra joutuu jäämään mystisen lapavamman takia pois ja sen tilalle tulee Polar Speed Rocet. Saa nähdä miten iso poika pysyy muun porukan vauhdissa, kun ei ole tällä kaudella juossut kuin kaksi kisaa. Kovavauhtisia treenejä ei olla tehty kisojen välillä, joten on pieni arvoitus miten Rocet jaksaa pitää kovaa vauhtia yllä. Triathlonissa Rocetilla oli pieniä vaikeuksia pysyä pehmeämmällä uralla muiden vauhdissa. Täytyy siis toivoa että urat olisivat kovat.

Matka (8 km) SM-kisoissa on oikeastaan paras mahdollinen. Kauden kisoissa on tullut huomattua, että koirat jaksavat juosta hyvin noin 7 kilometriä, sen jälkeen on tullut yleensä pieni notkahdus ja matkan jatkuessa loppua kohden on vauhti taas kiristynyt. Joten jos koirat ovat kunnossa, niiden pitäisi pystyä juoksemaan koko matka täysiä.

Antti Mäkiaho

1.3.2009

Triathlonin yhteydessä Koskenpäällä ajettiin 28.2.2009 2 x 10,5 km sprinttikisa, jossa oli kaksi starttia saman päivänä. McAhon kennelistä startattiin ensimmäistä kertaan kuuden koiran luokkaan ( 6S)

Sijoitus 3., nopein siperianhuskyvaljakko.

Valjakossa juoksivat: johtajina: McAhon Anselli - McAhon Apache, vauhtiparissa: McAhon Arapaho - Wintry Sembra, pyöräparissa: Polar Speed Rocet - McAhon Biloxi

Polar Speed Polka siirtyy mammalomalle valjakkotyöskentelystä. Pentuja odotellaan syntyväksi viikolla 13, isänä Wintry Sembra

16.2.2009

Pohjoismaisten mestaruuskilpailut ovat ohitse. Harmillista, että virallista SOC-arvoa ei saatu jaettua kilpailussa, kun ainoa ruotsalainen kilpailija ei startannutkaan. Tätä kilpailua varten oli kuitenkin treenattu ja tehty työtä koko syksy ja talvi. Kauden tavoite oli Pohajoismaiden mestaruus luokassa C siperianhyskyt. Luokkavoitto tuli, mutta ei siten, kun olisi toivonut.

Ensimmäinen päivä ei ihan tyydyttänyt. Ura oli alkumatkasta upottava ja se hyydytti vauhtia. Koiria ei ole pystytty ollenkaan treenaamaan pehmeälle uralle, kun lunta nytkin kotona on vain n. 10 cm. Ei siinä paljoa koirantassut uppoa. Sunnuntai menikin sitten jo hyvin. Koirat kulkivat loistavasti ja aika parani lauantailta 1.5 minuuttia.

2.2.2009

Kisakausi on avattu Jongunverranajoissa 24-25.1.2009Lieksassa. Siellä Antti ajoi 2 valjakkoa. Antoi vähän tasoitusta toisille sunnuntaina, kun aamulla iski vatsatauti. Taisi jäädä muutama potkaisu väliin uralla. Ensimmäisen ja toisen valjakon startin välissä oli aikaa vaihtaa koiria puolisen tuntia. Ekan lenkin jääosuudella Antti kertoi jo vähän silmissä sumenneet, ei onneksi pyörtynyt. Ekaan kisaan ei tietysti muistettu hankkia palautusjuomaa ja syödäkään ei ollut uskaltanut, joten kiireellä piti tankata poikaan suklaapatukka.

Jongunverranajoista tullessa alkoi auton etupää pitää kolinaa. Päästiin kotiin kuitenkin ja syytä yritettiin selvittää. Pallonivelen vaihdosta ei ollut apua. Ohkolaan päästiin, mutta sieltä ei sitten enää uskaltanut ajaa Ylämaalle. Timo nilkutti auton hissukseen kotipihaan ja Antti liftasi reen, koirien ja varusteiden kanssa Kirsin kyytiin. ( Kisojen tulokset tuloksissa) Pyörän laakeri sitten loppujen lopuksi oli hajoamispisteessä.

18.1.2009

Mcahon Safarit aloitti huskyvaljakko ajelutukset Uuden Vuoden sesongilla Laukaassa Varjolan tilalla. Tarkoitus on järjestää rekikoirajaeluita etupäässä kotona omilla urilla tai asiakkaan luona, mikäli on saatavilla turvallinen reitti.

Kauden päätavoite on kuitenkin Pohjoismaiden mestaruuskilpailut Rautavaaralla luokassa 4S.

Tässä muutama kuva Varjolasta:

Corvette ja Biloxi:

Polka ja Anselli

Apassi:

Corvette ja Biloxi:

Täältä löytyy vanhempia uutisia.

Takaisin etusivulle